Eilen tuli juhlittua poikani valmistumista toisen asteen oppilaitoksesta. Ehkä sitten kuitenkin menin liiaksi vanhan totutun kaavan mukaan ja otin sen kuuluisan parin lisäksi vähän useamman.
Kiva päivä ja kiva ilta mutta ei sitä enää tämän ikäisenä palaudu niin nopeasti vaikkei nyt mitään tanakkaa dagen efteriä tullutkaan. Sen verran kuitenkin läsähtänyt olo ettei ruokapuoleen ole jaksanut kiinnittää huomiota ja tämä onkin se painonpudotuksen ansa. Aamulla pari ruispalaviipaletta, iltapäivällä kaksi grillimakkaraa, pieni palanen superherkullista grillattua leipäjuustoa, yksi kaurakeksi, siinäpä ne sitten olivatkin ennen päivällistä. Toinen kerta tänä kesänä kun syön grillimakkaraa ja nyt on sitten kyllä kiintiö täynnä. Ei vaan ole minun makuuni niin paljon että jaksaisin edes juhannukseen asti moista herkkua himoita. Ei kyllä kauheasti gloriaa voi lauleskella tämän päiväisen ruokapäiväkirjan kohdalla.
Iltaa kohti tein luterilaisen ryhtiliikkeen ja päätin alkaa valmistamaan illalliseksi ja huomiseksi evääksi pinaattirullaa jauhelihatäytteellä mutta kaupasta tarttui kaikki muu mukaan paitsi pinaatti. Se oli sitten vaan voi voi ja suunnitelmat uusiksi. Huomenna pakkasesta evääksi mukaan kohtuu hyvää pasta bolognesea ja illalliseksi väsäsin sitten kevyemmän katkarapuleivän. Tai no leipä ja leipä, minitortilla sai luvan ajaa asiansa leipänä, hyvin ajoi asiansa eikä tarvinnut heittää roskiin eiliseltä jääneitä tortilloja, Kun ne kääriin paketissaan muovipussiin ja siirtää jääkaappiin. säilyvät ne ihan käyttökelpoisina minimissään pari-kolme päivää.
Liikunnasta en ole vielä puhunutkaan. Aikaa ennen lysähtämistäni harrastin säännöllisesti liikuntaa. Yhtä ja toista lajia on tullut kokeiltua ja liikkumaan oli vaan pakko päästä, teki hyvää päälle ja kropalle. Täydellinen suunnanmuutos tapahtui siis vuosi sitten. Pakollisena liikuntana on koirulin lenkitys kolme kertaa päivässä mutta sitä en nyt kauheammin liikuntana pidä koska se on sellaista hyötyliikuntaa ja pysähdysten määrä on tuhannen, sadan ja kolmenkymmenen välillä, riippuen lenkin pituudesta ja kakaran mielentilasta. Koiran pitää saada olla koira eli annan ihan surutta haistella kaiken maailman karvakorvien facebookviestit. Tuleepahan kakaran alligattorinokalle virikettä kun se pää vinossa analysoi niitä hajuja välillä niin hitsin tarkasti tuhisten, ihan niinkuin se tarvitsisi vielä viittomat jotta ymmärtäisi mikäs ihme on nyt ollut asialla. Eli jos oikein kuntoani haluaisin nostaa, niin kyllä minun pitäisi jostain repiä se aika sille liikunalle. Aikaahan on kun sitä järjestää mutta en millään raaskisi pitää kakaraa yksin kotona yhtään enempää kuin mitä työ pakottaa.
No eihän tietenkään mikään pakko ole kotoa lähtemään liikkumaan mutta kun keskittymiskyky kotitreenin aikana on tasolla - 0,00, niin vähän sellaiseksi muka treenailuksi se sitten yleensä jää. Katse tuntuu kiinnittyvän kaiken maailman roskiin lattialla, pölyisiin hyllyin yms yms eikä niitä tehoja tunnu mistään löytyvän.
Sohva huutaa jo minua, taidanpa suunnata sinne kunnes voikin asettaa kellon herättämään varhain huomenaamulla. Neljä viikkoa vielä kesäloman ensimmäiseen lohkaisuun, hu huu jaksaa jaksaa...
 |
| Kevennetty katkarapuleipä 178 kcal |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti